Virukset ovat merkittävä riski vesiturvallisuudelle myös Suomessa

Ari Kauppisen väitöstutkimuksen mukaan taudinaiheuttajaviruksia voi esiintyä suuria määriä jätevedessä ja saastuneissa vesiympäristöissä. Virukset voivat päätyä pohjaveteen saakka, säilyä pitkään vesiympäristöissä ja kestää vedenpuhdistustoimenpiteitä.

Teksti Marianne Mustonen Kuva Raija Törrönen

Veden välityksellä leviävät suolistoperäiset virukset aiheuttavat vesiepidemioita kaikkialla maailmassa. Suomessa yleisin vesiepidemioiden aiheuttaja on ollut norovirus.

— Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää suolistoperäisten virusten, noroviruksen ja adenoviruksen esiintyvyyttä, kohtaloa ja torjuntaa suomalaisissa vesiympäristöissä, Kauppinen kertoo.

Näitä viruksia voi esiintyä suuria määriä jätevedessä ja saastuneissa vesiympäristöissä.

– Ne voivat kulkeutua tehokkaasti maaperässä päätyen aina pohjaveteen saakka. Virukset säilyvät pitkään erilaisissa vesiympäristöissä, jopa yli 3,5 vuotta. Ne kestävät jossain määrin myös vedenpuhdistustoimenpiteitä.

—Juomavesiverkoston puhdistaminen viruksista voi olla haasteellista, sillä kloorausta on jatkettava varsin pitkään epidemian jälkeen.
 
Väitöstutkimuksessa tehtiin sekä ennalta suunniteltuja laboratorio- ja pilot-kokeita että käytettiin hyväksi tutkimukseen soveltuvia kahta juomavesiepidemiaa ja kahdeksaa uimavesiepidemiaa. Lisäksi testattiin nykyisin käytettävien suolistoperäisten indikaattorien soveltuvuutta veden laadun mittareina.

Kauppinen muistuttaa, että suolistoperäiset indikaattoribakteerit eivät aina kerro veden turvallisuudesta. Veden laadun tarkkailussa käytetyt indikaattoribakteerit, E. coli ja suolistoperäinen enterokokki, voivat osoittaa veden likaantumisen varsinkin massiivisissa likaantumistapauksissa, kuten tämän tutkimuksen kahdessa juomavesiepidemiassa.

— Pelkkien bakteerien käyttö esimerkiksi likaantuneen juomavesiverkoston puhdistamisen varmistamiseksi ei ole kuitenkaan tämän tutkimuksen mukaan suositeltavaa.

Myös maasuodattamoihin perustuvaan jätevedenkäsittelyyn liittyy oma riskinsä.

— Maasuodattomoiden jätevedenkäsittelytekniikat eivät välttämättä riitä poistamaan viruksia tarpeeksi tehokkaasti vesiturvallisuuden vaarantumatta. Virukset voivat kulkeutua tehokkaasti maaperässä, kertoo Kauppinen.

— Jäteveden puhdistustehokkuudet vaihtelevat suuresti eri maasuodattamojen, mikrobien ja vuodenaikojen suhteen. Siksi järjestelmien huolellinen paikkakohtainen suunnittelu ja rakentaminen ovat perusedellytyksiä vesiturvallisuuden takaamiseksi.

Julkaistu Saima-lehdessä 3/2018.