Kulttuuri ei ole saari

Kulttuuri on osa muuttuvaa maailmaa ja globalisaatiota, ja markkinaehtoisuus ohjaa myös luovia aloja.

Teksti Nina Venhe Kuva Varpu Heiskanen

– Eikä se ole pelkästään pahasta. Markkinaehtoisuuttakin tarvitaan, sanoo kirjallisuuden professori Erkki Sevänen.

Kapitalismin käytännöt ovat levinneet kulttuurielämään saakka. Pelätään, että talous sanelee jo liikaakin sitä, mitä katsomme, kuuntelemme ja koemme.

– Näitä asioita on hyvä pohtia, mutta voidaan myös kysyä, onko pelkkä valtion tukeen perustuva mallikaan oikein. Haluammeko kunnallisvirkamiesten määrittelevän yksin sen, mille kulttuurin osa-alueelle jaetaan rahaa tai mitä siellä tuetaan.

Molempia siis tarvitaan. Seväsen mukaan pelkkä markkinalähtöinen kulttuurielämä johtaisi kulttuurin banalisoitumiseen eli siihen, että kulttuuria määrittäisi pelkästään valtavirta ja sen rahat, jolloin laadukkaammat tuotokset jäisivät ehkä julkaisematta.

– Toisaalta taas liian valtiojohtoisesta tukipolitiikasta on varoittavia esimerkkejä esimerkiksi itänaapurissamme.

Sevänen muistuttaa myös, että pelkkä markkinaehtoisuuteen perustuva kulttuuri pärjäisi Suomessa ainoastaan ehkä pääkaupunkiseudulla. Muilla alueilla valtion tuki kulttuurille on elinehto.  
 
Joka tapauksessa olemme tilanteessa, jossa kulttuuri joutuu kilpailemaan monen muun vapaa-ajanviettotavan kanssa. Tämä oli yksi tausta-ajatuksista kirjasarjassa, joka ilmestyi keväällä. Erkki Sevänen on yksi kirjojen toimittajista.

– Suomen Akatemian rahoittamaan hankkeeseen perustuva kirja syntyi lopulta kaksiosaisena. Hanketta rahoitettiin neljän vuoden ajan, mikä on todella pitkä aika ja rahoitus tällä alalla.

Art and the Challenge of Markets -kirjoissa tutkitaan muun muassa kulttuurilaitosten yksityistämistä sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta.

– Selväksi käy, että alat, joissa markkinallistuminen selkeimmin näkyy, ovat elokuvat, kuvataide sekä musiikki.  
Etenkin Yhdysvalloissa kulttuurin yksityistäminen on viety pitkälle.

– Siellä tärkeimmät rahanlähteet kulttuurin alalla ovat lipputulot ja sponsorointi sekä – eurooppalaisesta näkökulmasta ehkä hieman yllättävästi – yksityisten ihmisten lahjoitukset.
 
Kulttuurin markkinallistumisen lisäksi on puhuttu sen keventymisestä, kun esimerkiksi vaikkapa museot etsivät uusia, populaareja tapoja houkutella suurta yleisöä ja turisteja. Kulttuurin keventyminen alkoi 1990-luvulla, ja on jatkunut tähän päivään.

– Kirjallisuudessa tämä näkyy niin, että suurimmista kustannusyhtiöistä on tullut liikelaitoksia. Ne julkaisevat vain sellaisia kirjoja, jotka tuottavat varmasti rahaa. Laatukirjallisuus julkaistaan nykyisin pienkustantamoiden kautta.

Seväsen seuraava teos, Kirjallisuus nykykapitalismissa, käsittelee markkinallistumista nimenomaan suomalaisen kirjallisuuden näkökulmasta.

– Siinä me kirjoittajat peilaamme kustannusalan ja median muutoksia sekä kuluttajien kokemuksia kulttuurin ja yhteiskunnan muuttuessa markkinalähtöisempään suuntaan.

Julkaistu Saima-lehdessä 3/2018.