Aivojen omat immuunisolut voivat saada myös tuhoa aikaan

Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus alkaa usein jo työiässä ja sen tyypillisiä ensioireita ovat käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutokset. Sen yleisin geneettinen syy on C9orf72-geenin toistojaksomutaatio.

Teksti Ulla Kaltiala Kuva Raija Törrönen

– Tämän geenivirheen vaikutuksia hermosoluissa on tutkittu paljon, mutta aivoissa on muitakin soluja, kuten mikrogliasolut, joiden merkitys sairauden synnyssä ja etenemisessä tunnetaan vielä huonosti, kertoo nuorempi tutkija Hannah Rostalski.

Hän selvittää väitöstutkimuksessaan, miten kyseinen geenivirhe vaikuttaa sairauteen juuri mikrogliojen kautta – kääntääkö se nämä aivojen immuunisolut hermosolujen suojaamisen sijaan niitä vastaan.

– Kiinnostavaa on, löytyisikö tästä lähtökohtia lääkkeiden tai diagnostiikan kehittämiselle. Otsa-ohimolohkodementiaan ei ole tällä hetkellä lääkettä eikä myöskään merkkiaineita sen varhaiseen toteamiseen ja erottamiseen muista muistisairauksista.

Tutkimuksella on merkitystä myös ALS-taudin kannalta, sillä sama C9orf72-geenin toistojaksomutaatio on siinäkin keskeinen tekijä.
 
Rostalski tekee tutkimustaan Itä-Suomen yliopiston kansainvälisessä GenomMed-tohtoriohjelmassa apulaisprofessori Annakaisa Haapasalon tutkimusryhmässä A.I. Virtanen -instituutissa. Eläinpohjaisten mallien lisäksi hän tutkii geenivirheen vaikutuksia ihmisen mikrogliasoluissa, jotka on tuotettu potilaiden ihosoluista uudelleenohjelmoiduista kantasoluista.

– Soluja on saatu otsa-ohimolohkodementiaa sairastavilta, joista osalla on kyseinen geenivirhe, osalla ei. Niitä vertailemalla voimme nähdä, muuttaako geenivirhe mikrogliojen toimintaa esimerkiksi tulehdustilassa.
Rostalski sai biologian maisteriopintojensa aikana Saksassa kipinän immunologiaan.

– Halusin tehdä väitöskirjan ulkomailla ja varsinkin Pohjoismaissa työskentely houkutteli, joten aloin etsiskellä siltä suunnalta tutkimusryhmiä, joihin voisin hakea. Itä-Suomen yliopistossa kiinnosti erityisesti translationaalinen lähestymistapa, jossa tehdään yhteistyötä myös sairaalan kanssa.

Reilu vuosi Kuopion kampuksella on osoittanut valinnan onnistuneeksi.

– Täällä on loistavat tutkimusympäristöt ja tutkimusryhmien keskinäinen viestintä on nopeaa ja sujuvaa. Ihmiset ovat avoimia yhteistyölle ja uusille projekteille.
 
Tärkeisiin yhteistyökumppaneihin Rostalskin tutkimuksessa kuuluu Oulun yliopiston professori Anne Remes, jonka kautta saadaan käyttöön potilaiden soluja. Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen professori Jari Koistinahon ryhmä puolestaan tuottaa uudelleenohjelmoidut kantasolut ja nuorempi tutkija Henna Konttinen apulaisprofessori Tarja Malmin ryhmästä erilaistaa kantasoluista mikroglioja ja opastaa niiden käsittelyssä.

– Omassa tutkimusryhmässämme väitöskirjantekijät ovat perillä myös toistensa tutkimuksesta ja tukevat toisiaan ihan käytännössäkin. Annakaisa kannustaa luovaan ja itsenäiseen työskentelyyn, mutta tarjoaa neuvoja ja ideoita tarpeen mukaan, Rostalski kiittää.

GenomMed

  • Itä-Suomen yliopiston kansainvälinen translationaalisen lääketieteen tohtoriohjelma
  • Mukana 12 väitöskirjatutkijaa eri tutkimusryhmissä
  • EU:n MSCA COFUND -rahoitusta
  • Tutkimuskohteina sydän-, verisuoni-, aineenvaihdunta- ja aivosairauksien genomiikka ja molekyylitason mekanismit
  • Painotuksena monitieteisyys, yritysyhteistyö ja tulosten soveltaminen uusiksi ratkaisuiksi potilaiden hoitoon
  • Johtajana professori Mikko Hiltunen
Julkaistu Saima-lehdessä 3/2018.